Elämän suolat



Miksi lauluhaluisen täytyy päästä yleisön eteen loilottamaan? Miksi urheiluhullun pitää päästä hyppäämään kauemmaksi tai korkeammalle yleisön hurratessa katsomossa? Miksi minun pitää saada työni esille tietyin väliajoin johonkin paikkaan, missä sitä voi kutsua näyttelyksi?

Noista muista en tiedä, miksi. Ja teenhän minäkin kokoajan tuotteitani asiakkaille tilauksesta tai mallistosta. Mutta se on jokapäiväistä luomista, työtä, arkiluovuutta, urakointia, elämän ruisleipää ja minä tykkään ruisleivästä.

Mutta kun saa näyttelyn luodakseen, silmät viiruuntuu, sydän hyppää syrjälleen. Ihanaa, kauheeta. Näyttelyyn antaa itsestään erilaisen osan, se haastaa ja asettaa juurikin tuon kysymyksen miksi? Miksi laitan juuri nämä työt esille? En tiedä vastausta, työt tulevat jostain niin syvältä minun sisältäni, ettei niille ole selitystä.Näyttelyt ovat minun elämäni kermakakku ja paras patee sen ruisleivän päälle. Siksi.

Kommentit

  1. Kuulostaa kivalta ja toisaalta kamalalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö, siksi sitä itseään haastaa uudestaan ja uudestaan. Kehityy itsekin ja ei voi sanoa että on tylsää !

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit